Rakas kanssakulkija,
Marraskuu on tosi synkkä ilman lunta. Ei mikään ihme, että meillä eteläisessä Suomessa asuvilla voi päätä puristaa ja rintaa ahdistaa. Marraskuussa tuli hetkeksi lunta, niin johan valostui ihmisen henkikin, kun ei ollut vain pimeää ja märkää.
Tänä aamuna sain herätä valkeaan maahan, mutta sulamaan päin se on taas jo. On kaivettava itsestään se sinnikäs puoli, joka jaksaa lempeästi herätellä kropan aamujumpan voimin. Viipyä ihan vaikka vain tovi pidempään hyvän kahvikupposen äärellä ja olla itselleen lempeä töissä.
Harvoin sitä hyvää tulee, jos puristaa vimmatusti mailan varresta. Riittävän rennolla otteella (itse elämästä) tulee kevyempää ja lopputuloskin on monesti parempi.
Minä olen kai jonkinlaisessa elämän taitekohdassa. En oikein tiedä mihin polkuni vie ja johtaa, mutta edelleen, alleviivaan tätä:
Sillä ei ole niin väliä mitä teet, vaan sillä, MITEN TEET.
-Teija Kaarina Elisabet
Joten teen sen kaikesta sielustani, ja sisimmästäni, kullakin hetkellä parhaalla osaamallani tavalla.
Ihanaa vuoden viimeistä aikaa, ja pian toivotetaan tervetulleeksi vuosi 2026 ❤️
Rakkaudella, Teija
