Hei sie Rakas kanssaihmettelijä! Miten sie voit? Ootko sie täynnä kevään kukkia, lempeyttä, iloa ja valoa, vai nykiikö siuta joku musta möykky joka ulisee inhottavasti korvan juuressa?💜
Miusta tuntuu että mie oon vähän molempia. Äsken tein kuitenkin melko isohkonkin päätöksen ( vaikka tosiasiassa se on ihan pikkuruinen, jopa niin pieni, etten tiedä kannattaako sitä edes mainita ) 😀 💜
En ole enää minkään puolueen jäsen. Ymmärrettävästi minun piti laittaa eroilmoitus kaikista luottamustehtävistäni, koska puolue on ne myös määritellyt, mutta nyt on ihanan kevyt olo! En mie sovi mihinkään lokeroon. Pitkän aikaa on jo harmittanut puolueen menot ja sisäiset linjanvedot ja niin se vaan on – oon liian sinisilmäinen ja pehmeä (kirjaimellisesti) politiikkaan! Joten se siitä!
Mutta- kuten elämä ihmeellisellä tavalla aina jaksaa osoittaa, kun yksi ovi sulkeutuu, monta muuta avautuu! Mie kirjoitin muutaman rivin lisää omaelämäkerrallisjuurevuus fiktiiviseen iloitteluuni! Siis kyseessä on kirja. Todennäköisimmin omakustanne. Ellen tässä jopa ihmeekseni löytäisi sille kustantajaa! 🙂
Sillä välin voisi omakustantaa vinksahtaneet viinirypäleet – lukisitko?
Ei miulla tämän kertaa tämän kummempia, eikun ta-va-(vu-te)-taan taas ensi kerralla! 💜
